12.11.12

Be what you are and become what you are capable of becoming

Minut ennestään tuntevat jo tietävätkin, kuinka suuri asia elämässäni on ollut MBTI-teoriaan tutustuminen. Niinpä ajattelin tänään turinoida aiheesta. Minulla ei ole alan koulutusta, eikä omin sanoin kuvailemani teoria tule tässä esitetyksi kattavasti.

Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori on pyrkii kuvaamaan 16 erilaista persoonallisuustyyppiä neljän eri ulottuvuuden kautta. Ulottuvuudet kuvaavat kognitiivisia preferenssejä, siis aivojemme taipumusta vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Kustakin neljästä ulottuvuudesta on olemassa kaksi eri ääripäätä, joita kuvataan tietyillä kirjaimilla.

Ensimmäinen ulottuvuus kuvaa ihmisen suhdetta tai asennetta ympäristöönsä. Kyseessä ei ole valintaan perustuva tietoinen valinta, vaan aivojen toimintapaan perustuva taipumus. Sitä kuvataan kirjainparilla I/E. I merkitsee introverttia, E ekstraverttia. Vaikka käsitteet helposti herättävät mielleyhtymiä, MBTI-teorian sisään- ja ulospäinkääntyneisyys ei kerro niinkään sosiaalisuudesta kuin siitä, minne ajattelu luontaisesti suuntautuu ja mistä voimavarat ammennetaan. Introvertille sisäinen ajatusten ja tunteiden maailma on ensisijainen, ekstravertti taas nauttii päänsä ulkoisen maailman asioista ja muiden ihmisten läsnäolosta. Introvertti voi olla sosiaalisesti taitava ja rohkea, mutta latautuu silti omassa rauhassaa. Samoin ekstravertti voi olla ujo ja hiljainen, mutta ammentaa silti sosiaalisesta kanssakäymisestä voimaa.

Toinen ulottuvuus pyrkii kuvaamaan tiedonhankintatapaa. Sitä kuvataan kirjaimilla N ja S, jotka tulevat englanninkielisistä sanoista iNtuitive ja Sensing. S-mieli keskittyy ensisijaisesti nykyhetkeen, olemassaolevaan, tunnettuihin tosiasoihin. Se kerää tehokkaasti aistinvaraisia tiedonmurusia ja arvostaa yksityiskohtien tarkkuutta. N-mieli on kiinnostunut tulevaisuudesta, mahdollisuuksista ja asioidenvälisistä yhteyksistä. Intuitiivinen tiedonhankintatapa on hankalampi kuvata, koska se perustuu tietynlaiseen vaistonvaraisuuteen, jolla kyetään kattamaan kokonaisuuksia myös niiltä osin kuin tosiasiallisia palasia vielä puuttuu tai ei ole olemassakaan.

Kolmas ulottuvuus, T/F liittyy lähinnä päätöksentekoprosessiin. Vaikka englanninkieliset käsitteet Thinking ja Feeling kääntyvät suomeksi suoraan järjeksi ja tunteeksi, ei kannata olettaa liikoja ja puhua järki- ja tunneihmisistä. On erittäin rationaalisesti toimivia F-tyyppejä, jotka tekevät päätöksensä ensisijaisesti tunteisiinsa tukeutuen, ja hyvinkin voimakkaaseen tunneilmaisuun kykeneviä T-tyyppejä, joiden päätökset pohjautuvat logiikkaan. F-tyypit perustavat ratkaisunsa ensisijaisesti henkilökohtaisiin arvoihin, kun taas T-tyypit tukeutuvat objektiiviseen analyysiin.

Neljäs ulottuvuus eli J/P kuvaa melko laajasti elämäntyyliä, tapaa suhtautua asioihin. J-tyyppi nauttii suunnittelusta, organisoinnista ja järjestelmällisyydestä, kun taas P-tyyppi pitää enemmän joustavuudesta ja spontaaniuudesta.

Yksikään ulottuvuus ei ole toista parempi, eikä ole oikeaa tai väärää kognitiivista preferenssiä. Kutakin kirjainta voidaan psykologisissa testeissä mitata, eivätkä vaihtoehdot jää mustavalkoisiksi, joten vaikka personallisuustyyppejä on vain 16, jättää se silti tilaa lukemattomille persoonallisille variaatioille. Teorian avulla kyetään kuitenkin melko hyvin kuvaamaan sitä, millaisissa tilanteissa ja tehtävissä kukin tyyppi on omillaan - mikä sujuu helposti, missä on heikko kohta, kuinka kotonaan henkilö on kussakin tilanteessa ja millaisten tyyppien kanssa yhteistyö sujuu saumattomammin.

Testejä löytyy netistä lukemattomia, suurin osa tosin englanniksi. Ne ovat enemmän tai vähemmän tarkkoja, joten jos joku kiinnostuu itseään testailemaan, suosittelen useamman testin tekemistä kärsivällisesti ja ajan kanssa. Koska virallistenkin tehtien yhteydessä tyyppiä ei päätä psykologi tai muu asiantuntija yksin, vaan testin täydentää keskustelu testattavan kanssa, voisi jokainen oikeastaan aloittaa itsepohdiskelulla. Jos jaksoit lukea tähän asti, olet kenties kiinnostunut hahmottamaan oman tyyppisi, ehkä heräsi jo jokin aavistuskin omista painotuksista.

Muista aina, ettei MBTI:n ole tarkoitus mitata sitä, joka sinun tulisi olla suoriutuaksesi täydellisesti työstäsi tai täyttääksesi ystäviesi odotukset. Siksi sinun on pyrittävä vastaamaan mahdollisimman rehellisesti ja neutraalisti. Kuvittele siis itsesi rentoutuneeseen ja tasapainoiseen mielentilaan ja elämäntilanteeseen. Vastaa sitten seuraaviin kysymyksiin:

Kiehtovatko sinua useammin yksinäiset tai jonkun yhden läheisen ihmisen kanssa tehtävät vapaa-ajanviettotavat enemmän kuin joukossa harrastettavat aktiviiteetit? Kuulostaako ahdistavammalta useampi ilta putkeen mukavalla kaveriporukalla vai yksin hyvän kirjan seurassa? Kun töissä tulee jumi, kaipaatko silloin oman työhuoneen rauhaa ja keskittymistä omiin ajatuksiisi vai hakeudutko jonkun seuraan, koska puhumalla ongelmat yleensä ratkeavat kuin itsestään? Koetko latautuvasi paremmin yksin mökillä vai kaveriporukan kanssa laivalla? Kumpi on vaikeampaa: kuunnella pitkään toisen puhetta vaipumatta omiin ajatuksiin, vai kuunnella pitkään toisen puhetta puhumatta itse vastaavista asioista? Jos pääsi sisäinen maailma vetää sinua puoleensa useammin kuin ulkoinen maailma, olet introvertti. Jos maailma on täynnä kaikkea kiinnostavaa, eikä mikään voi pidätellä sinua yksin kotona, olet ekstravertti. Esimerkkini ovat hiukan liioittelevia, jotta energian ja kiinnostuksen suunta tulee selkeästi osoitettua.

Ota nyt käteesi jokin kuva, vaikkapa värikuva jostain lehdestä, kenties maisema tai kuvanäkymä. Katso sitä hetken aikaa, laita sitten kuva pois, kerro itsellesi mitä näit. Kuinka tarkkaan osaat kuvailemaan kuvasta löytyvät värit ja muodot? Montako ihmistä, puuta, taloa, autoa, patsasta ja kulkukoiraa näit? Tunnistitko ehkä kasvoja? Millainen valaistus kuvassa on?

Millainen tunnelma kuvassa oli? Tuliko mieleesi ehkä jokin tarina? Muistuttiko se sinua jostain toisesta kuvasta, ajasta tai paikasta? Oletko nähnyt unta, joka olisi voinut tapahtua juuri tuossa kuvassa? Kuulitko musiikkia? Nousiko mieleesi satunnaisia sanoja, mielleyhtymiä tai muistoja?

Osaat ehkä vastata kaikkiin kysymyksiin tai et yhteenkään, mutta kysymykset paljastavat S- ja N-tyypin tiedonhankintatavan peruseron. S-tyyppi osaa kohdistaa katseensa kuvaan, eikä lähde rönsyilemään sen ulkopuolelle. N-tyyppi taas saattaa olla jo täysin muualla, muissa ulottuvuuksissa, sillä hinnalla ettei hän tiedä paljoakaan kuvasta jota katsoi.

T:n ja F:n eron voisi kuvitella olevan ilmiselvä - tokihan jokainen tietää, kuinka usein on tunteiden vallassa ja kuinka paljon niitä ilmaisee. Periaatteessa juuri näin, mutta jokaisella vahvalla T-tyypilläkin on tunnepuolensa (tästä myöhemmin lisää), eikä ilmaisukyky välttämättä paljasta paljoakaan päätöksenteon vaikuttimista. Käy läpi joitain arkielämän tilanteita ja koeta tavoittaa syy, jonka pohjalta aloit toimia. Annoit kerjäläiselle rahaa. Tuntuiko sinusta pahalta ajatella köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, surettiko sinua kerjäläisen nälkäinen katse, haluaisitko oikeastaan tarjota kaikille maailman ihmisille lämpimän ja turvallisen pesäkolon, jossa olisi hyvä olla? Vai löysitkö taskun pohjalta pari viisisenttistä, etkä halunnut kanniskella niitä ympäriinsä, koska et tule kuitenkaan niitä käyttäneeksi, päätyvät lopulta taas pesukoneen pohjalle ja hajottavat vielä koneen - oliko siis oikeastaan järkevää tiputtaa ne ennemmin kerjäläisen kuppiin, vaikka oikeastaan kerjäläisongelma onkin monimutkainen yhteiskunnallinen ongelma, mutta hoituipa nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla?

Ostitko tänään kaupasta leipää? Ostitko hinta-laatusuhteeltaan hyvän, sopivankokoisen palan jossa oli vielä päiväystäkin jäljellä - vai sorruitko rintasyöpäkeräystä tukevaan herkullisen tuoksuiseen ranskanpullaan, vaikka kuitua pitäisikin lisätä? Muista jälleen, että nämä ovat ääriesimerkkejä, eikä kukaan toimi yksinomaan järjellä tai tunteella. Saatat kuitenkin tunnistaa välittömästi, kummanlaiset päätökset pitävät sinut tyytyväisempänä ja ovat ominta sinua: oletko enemmän huolissasi siitä, että kovat faktat ohitetaan (olet siis T), vai siitä, että ihmisten tunteet saattavat tulla loukatuiksi (olet F)?

Selvä, vilkaisepa työpöydällesi päätettyäsi päivän työn: onko se järjestyksessä, kenties tyhjä, vai onko päivän tai jopa kuukauden työt nähtävillä? Pidätkö listoista vai ahdistavatko ne sinua? Entäpä aikataulut? Onko ahdistavampaa lähteä sukujuhliin hiukan ryppyisissä vaatteissa, koska et ehtinyt silittää niitä hyvästä yrityksestä huolimatta, vai valvoa edellisiltana hiukan liian pitkään silittääksesi asun valmiiksi? Saatko lomastasi kaiken irti, kun ensin on suunnitelma jota voi tarvittaessa muokata, vai onko koko loman idea se, että pääsee arjesta ja sen suunnitelmallisuudesta eroon? Elätkö mieluummin hätäisesti tehdyn päätöksen ja sen seurausten kanssa - vai pitkään epätietoisuudessa ja päättämättömyydessä? Tiedätkö, missä säilytät matkalaukkusi, tanssikenkäsi ja verokortin? P:t siis nauttivat vapaudesta, eivätkä kiirehdi päätöksenteossa. J:t taas ovat tyytyväisempiä vähintäänkin perusjärjestyksen kanssa, eivätkä kaihda asioiden loppuunsaattamista.

Nyt sinulla ehkä on jo käsitys siitä, mikä neljän kirjaimen yhdistelmä MBTI-teorian mukaan kuvaa persoonallisuuttasi. Persoonallisuuskuvauksia löytyy netistä lukemattomia, ihan niin kuin niitä testejäkin. Osa on osuvampia ja tarkkanäköisempiä, aika ajoin kuvauksissa kuitenkin sorrutaan horoskooppimaisiin yleistyksiin ja stereotyyppisiin kategoriointeihin. Kun minulla on jälleen aikaa, ja jos se ketään lukijaa sattuu kiinnostamaan, voin valottaa lisää omaa ymmärtämystäni teoriasta. Voitte halutessanne jättää kommenttiboksiin tietonne tai arvauksenne omasta tyypistänne, mikäli haluatte minun kertovan kirjainyhdistelmästänne enemmän.

Aion aikanaan myös avautua siitä, millaista on olla INTJ. Ehkäpä silloin selviää myös, miksi koen tämän teorian niin tärkeäksi osaksi omaa onnellisuuttani ja persoonallisuuteni kehitystä.

Otsikon sitaatti: Robert Louis Stevenson

4.11.12

Toinen kevyempi meemi sunnuntai-illan ratoksi via Mymskä.

Lempinumeroni: 9

Alkoholiton suosikkijuoma: vesi

Lempieläin: eh, karhu

Facebook vai Twitter: Näistä kahdesta Facebook, mutta pärjäisin ilmankin.

Intohimoni: luonto, kirjoittaminen, nysväys

Suosikkiviikonpäivä: lauantai

Suosikkikukka: kedolla


Sehän oli jännää kuin Napakympissä. Pääseekö näillä vastauksilla Tallinnaan asti?



Don't cry because it's over, smile because it happened

Meemeistä puheenollen, tässä voisi olla ainesta sellaiseksi. Vastasin jo englanniksi toisaalla internetin ihmeellisessä maailmassa, mutta toistettakoon samat asiat vielä Suomeksi. Alkuperäinen lähde on High Existence - seuraamisen arvoinen sivusto muutenkin. Suomennokset olen tehnyt lukijan vapaudella.

1. Voit pitää puolen minuutin puheen koko maailmalle. Mitä sanot?

Älä kuuntele minua. Älä kuuntele ketään. Etsi oma totuutesi ja tee elämästäsi merkityksellinen. Sen jälkeen opettele jakamaan. Ole itsekäs, älä koskaan ahne.

Älä kuuntele minua. Älä kuuntele ketään. Ole tietoinen. Opettele ottamaan vastuu ja olemaan siitä onnellinen.

Älä kuuntele minua. Mene, elä.


2. Tiedät, että kuolet puolilta öin. Mitä teet varttia vaille?

Käpertyisin mukavasti, toisen ihmisen viereen mikäli mahdollista, kuuntelisin Led Zeppeliniä ja söisin makeuttamatonta rahkaa ananaksen ja kaakaonibsien kera. Jättäisin mahdollisesti jäähyväiset virtuaalisesti.


3. Voitko olla varma, että todella tiedät yhtään mitään?

En todellakaan - miten hurmaava vapaus jatkaa kyselemistä ja etsiä totuutta.

4.  Jos omistaisit kaikki maailman rikkaudet, mutta sinun pitäisi kuitenkin tehdä työtä, minkä ammatin valitsisit?

Olisin kirjoittaja.

5.  Kun olet 90-vuotias, mikä on tärkeintä?

Valmius lähteä joskin vastahankaisesti.

6. Mitä kadut eniten tähän asti eletyssä elämässäsi?

En harrasta katumista, sääliä tai mustasukkaisuutta. Olen ottanut opikseni virheistäni. Olen kiitollinen kasvunpaikoista. Voisin toki listata heikkouksiani ja epäonnekkaita valintojani, mutta tiedän kuitenkin toimineeni aina silloisten voimieni ja parhaan ymmärrykseni mukaisesti. Toisinaan olen ollut typerä ha heikko, mutta en silti harrasta katumuksen itseruoskintaa. Senkin energian käytän mieluummin työntövoimana päästäkseni eteenpäin. Hyväksyminen on aina kantanut pidemmälle kuin syylisyyden poteminen.

7. Kuinka voit oppia tuosta katumuksen aiheesta jotain tänä päivänä?
Väitän oppineeni jo. Samalla vältin voimia vievän katumuksen tunteen.

8. Jos sinulle kerrottaisiin, että 100%:n varmuudella Jumala on tai ei ole (valitse vastakkainen kuin oma käsityksesi tällä hetkellä), mikä muuttuisi uuden tiedon myötä?
Minulle kerrotaan usein asioita 100% varmuudella, mutta siltikin haluan muodostaa oman mielipiteeni. Tällä hetkellä olen sangen tyytyväinen maailmankaikkeuteen sellaisena kuin sen ymmärrän.

9. Jos menettäisit aivan kaiken huomenna, kenen käsivarsilta hakisit lohtua? Tietääkö hän, kuinka paljon sinulle merkitsee?
On vaikea kuvitella, että kykenisin hakeutumaan kenenkään käsivarsille. Olen liian itsenäinen, kummallinen sekoitus ehdotonta itsevarmuutta ja toisaalta kykenemättömyyttä tuntea tai ilmaista kipua ja heikkoutta. Se henkilö jonka luona kykenisin latautumaan (analysoimatta ensin tilannetta alkujuuriinsa yksinäisyydessä) tietää varmasti, kuinka arvokas hän minulle on.

10. Pelkäätkö kuolemaa? Jos pelkäät, pelkäätkö hyvästä syystä?
Ei, en pelkää kuolemaa. Aina kun on elämää, on myös kuoleman horisontti. Se on yksi tosiasioista, jotka on vain hyväksyttävä. Toisinaan kauhistuttaa, kuinka paljon haluaisin saada valmiiksi ennen kuin se päivä koittaa, mutta se on pikemminkin oman ahneuteni kaikuja eikä pelkoa. En väitä, että tulen olemaan täysin objektiivinen ja tunteenton, kun kuoleman hetki koittaa - ken tietää miten paljon kuoleman läsnäolo kauhistuttaa. Mutta ei, tällä hetkellä en pelkää kuolemaa.

11. Eläisitkö elämäsi toisin, jos tietäisit olevasi kuolematon; mitä muuttaisit?
Olisi etsittävä uudelleen elämän tarkoitus: tieto kuolemattomuudesta laittaisi uusiksi aikataulut ja polttopisteen, ne lainalaisuudet joiden mukaan elämääni elän. Tekisin varmasti samoja asioita kuin tällä hetkellä, mutta luultavasti tekisin ne toisin.

12. Jos taivaan porteilla Jumala kysyisi sinulta, miksi sinut pitäisi päästää sisään, mitä vastaisit?
Tein parhaani. Olin mahdollisimman uskollinen ja rehellinen itselleni. Tahdoin tutkia ja ymmärtää, ja uskon onnistuneeni jakamaan jotain elämänkokemuksistani muiden ihmisten kanssa. Jos se ei ole tarpeeksi, lähetä minut toisaalle. Oikeastaan en pitäisi pahakseni, vaikka pääsisin toiselle kierrokselle.

13. Milloin olet riittävän hyvä itsellesi? Onko olemassa jokin hetki, jolloin hyväksyt kaiken itsessäsi?
Olen riittävän hyvä itselleni jo nyt sikäli, että olen onnellinen ja tyytyväinen. Toivottavasti en koskaan tule niin itseriittoiseksi, etten enää nauttisi uusien asioiden oppimisesta. En halua tulla valmiiksi. Ei, ei ole olemassa taianomaisia hetkiä, jotka muuttavat minut suuntaan tai toiseen. Suurimman osan ajasta otan haparoivia askeleita, mutta en odotakaan kertakaikkisia pikaratkaisuja. Niin klishee kuin se onkin, emme voi muuttaa toisia ihmisiä, useimmiten emme edes maailmaa ympärillämme, voimme vain muuttaa omaa suhtautumistamme ja asioiden tärkeysjärjestystä. Siinä mielessä olen vastuullinen omasta onnellisuudestani, ja niin on hyvä.

14. Asutko maassa, joka sopii sinulle parhaiten?
Haluan ehdottomasti asua Suomessa suurimman osan vuodesta, mutta haluan myös matkustaa. Voin kuvitella asuvani ulkomailla osan vuodesta, mutta se vaatii joitain järjestelyjä. Juureni ovat täällä, minulla on vahva tunneside suomalaiseen luontoon, arvostan monia asioita yhteiskunnassamme - tämä on hyvä paikka asua.

15. Mitä ihmiset sanovat sinusta hautajaisissasi?
Ei aavistustakaan.

Jos hautajaiset todella pidetään, siellä tullee olemaan ihmisiä, joiden kanssa olen joutunut olemaan vuorovaikutuksessa. He eivät kenties koskaan oppineet tuntemaan minua. Jos taas ne ihmiset kokoontuisivat, jotka todellisen minäni ovat tunteneet, voisin kuvitella heidän pysyvät enimmäkseen vaiti. Kenties satunnaisia sanoja tuulista, metsästä ja puiden latvoista.

16. Millä pikkuruisella teolla voisit tehdät jonkun toisen päivästä paremman?
Hymyilemällä.

17. (Jos uskot jumalaan/jumaluuteen) kuinka suhteenne muuttuisi, jos saisit satavarman tiedon siitä, että hän onkin naispuolinen?
Maailmankaikkeudella ei ole sukupuolta. Koska itse olen naiskehossa, minulle läheisin osa jumaluutta on jo nainen. En usko, että se siis muuttaisi mitään.

18. Mikä estää sinua olemasta onnellinen?
Ei mikään. Minä olen säännönmukaisesti ja tasaisesti onnellinen, täydellisen onnellinen. Silloinkin kun päivä on täynnä haasteita ja ne aiheuttavat minussa kielteisiä tunteita tai väsyttävät minut, olen onnellinen. Perustyytyväisyys ei sulje pois tunteiden skaalaa, ja minulle onnellisuus on pikemminkin tyytymättömyyden poissaoloa kuin myönteisten tunteiden ilotulitusmaista räjähtelyä.



Otsikon sitaatti: Dr. Seuss

27.10.12

He was seemingly born not only with a gift for language, but with a particularly nasty clock which makes him go crazy every three years or so

Pahoittelen muutaman päivän hiljaisuutta. Töissä on ollut vilinää vilskettä pienten tiukujen (sisäpiirin vitsi, en edes yritä selittää) ja nyt viikonloppuna on Viitaa.

Linkitän tähän 7. taivaassa esitetyn jakson. Juha Hurmeeseen jo aiemmin viittasin - hänen esityksensä viime vuoden kurssitapaamisella antoi paljon pohdittavaa ja käsiteltävää. Väitän hänen ajatuksensa olleen yksi syy siihen, että aloin vihdoin puhua itsestäni kirjoittavana ihmisenä pystypäin. Mielenkiintoisia näkökulmia tämä tv-ohjelmakin avaa. Viihdyttäkää siis itseänne vaikka tällä, kunnes palaan jälleen.

Otsikon sitaatti: Kurt Vonnegut.

22.10.12

I generally avoid temptation unless I can't resist it

Minä olen vaihtanut taktiikkaa: enää en edes yritä kieltäytyä herkuista, koska en ole onnistunut ennenkään. Itseasiassa minulla on nyt kilo karkkia - jekku on siinä, että uutta en saa ennen kuin kaikki on syöty. Ja koska nuo ovat kovia ja isoja, eikä minulla ole juuri nyt varaa uusiin hampaisiin, niitä ei rouskuta kuin näkkileipää. 

Saa nähdä milloin keksin, että tässä on koira haudattuna. 



Quote of the title: The first inflatable life preserver

21.10.12

I love deadlines. I love the whooshing noise they make as they go by


Minä en kärsi tyhjän arkin kammosta, mutta arvatkaapa millainen tuska luopua yhdestäkään sanasta.

Joka helvetin abstraktista ilmaisusta, joka ei edes leiju tyhjyyttään.
Jokaisesta persoonapronominista ja possessiivisuffiksista, joilla on muka merkitys.
Kaikista turhista toistoista ja tekotaiteellisista kuvailmaisuista.

Lue vasemmalta oikealle:



Otsikon sitaatti: Douglas Adams.

We like lists because we don't want to die

No niin, alkulämmittelyjen jälkeen siirrytäänpä hiukan henkilökohtaisempiin kuulumiiin. Sosiaaliporno se on mikä myy. Jotenkin sydäntä lämmittää, että meemien hovihankkijaan voi edelleen luottaa - eli via Tiina.


Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002:

  1. Työskentelin toista vuotta opettajana Susikylässä.
  2. Minulla oli kotona tietokone, mutta ei nettiyhteyttä.
  3. Matkustin useimpina viikonloppuina Jyväskylään poikaystäväni luo, jonka kanssa seurustelin jo seitsemättä vuotta.


Viisi vuotta sitten, vuonna 2007:

  1. Asuin samaisen miehen kanssa Jyväskylän keskustakolmiossa.
  2. Työskentelin jo nykyistä työtä vastaavassani asemassa operatiivisissa johtotehtävissä kahden suuren yrityksen kulttuuria kummastellen.
  3. Olin valmis aloittamaan lapsettomuushoidot.


Kolme vuotta sitten, vuonna 2009:

  1. Kärsin rampauttavista kivuista. Lapsettomuushoidot eivät tuottaneet tulosta, mutta aktivoivat endometrioosin, jota ei aiemmin ollut edes diagnosoitu.
  2. Muutin Tampereelle.
  3. Vietin viisi viikkoa Barcelonassa.


Vuosi sitten, vuonna 2011:

  1. Päätin avioerosta 5. toukokuuta ja sain eropäätöksen 11. marraskuuta.
  2. Muutin omaan onnelliseen luolaani 9. syyskuuta, missä elämä on ollut hiljaista mutta hyvää.
  3. Aloitin opiskelun Viita-akatemiassa.


Tähän asti tänä vuonna:

  1. Olen reilannut yksin reittiä Bremen-Amsterdam-Bryssel-Pariisi-Lausanne-Torino-Nizza.
  2. Olen käynyt yksin Tuskassa ja Roskildessa.
  3. Olen liikuttunut Georgia O'Keeffen näyttelyssä.


Eilen:

  1. Vietin hauskan illan ystävien seurassa.
  2. Yritin epätoivoisesti muokata runojani seuraavan viikon Viitaa varten.
  3. Olin huolissani miehestä, joka asuu noin 7500 kilometrin päässä.


Tänään:

  1. Valmistelin vaatteita myytäväksi.
  2. Piirsin ja kirjoitin tovin.
  3. Söin aamiaiseksi näkkileipää ja teetä.


Huomenna:

  1. Menen töihin poikkeuksellisesti jo kuuteen.
  2. Käyn fysikaalisessa hoidossa kuntouttamassa jumiutuneita hartioita ja jäykistyvää rintarankaa.
  3. Menen metsäkävelylle vaikka sataisi.


Ensi vuonna:

  1. Olen ainakin 10 kiloa kevyempi.
  2. Matkustan jälleen kaikki lomani.
  3. Saavutan toivottavasti tavoitteitani taiteiluni suhteen.


Otsikon sitaatti: Umberto Eco.

20.10.12

For me, trees have always been the most penetrating preachers

Kävelin metsään. Vastassa seisoi rivi tuomittuja, pelkkiä numeroita enää, ilmeettömin kasvoin mutta pystypäin. Lahtaajien jäljet olivat uponneet syvälle metsäpolulla. Vesi oli täyttänyt osan niistä mustiksi peileiksi. En mene sinne enää. En tahdo nähdä enempää taivasta saappaideni alla.



Otsikon sitaatti: Herman Hesse.

There are two kinds of people: those who say to God, "Thy will be done," and those to whom God says, "All right, then, have it your way."

Disclaimer:

Seuraat blogiani omalla vastuullasi. Luet tekstini oman ymmärryksesi, kokemustesi ja tulkintojesi siivilöimänä. Minä olen rehellinen, sillä totuudenkaipuuni on loppumaton, mutta on hetkiä jolloin minun tekstini minä ei ole minä; jolloin minun tekstini minä on kokemukseni synnyttämän mielleyhtymän värittämä; jolloin minä kirjoittaa puhdistuakseen ja ollakseen onnellinen, eikä yritäkään ilmaista senhetkistä tunnetilaansa. Vastaavasti tekstini sinä ei aina ole sinä, vaan joku syntymätön, kuolematon, ollut tai oleva. Tee johtopäätöksesi, jos niin tahdot, mutta älä tuomitse minua omista ajatuksistasi.

Olen pohtinut poissaoloni aikana julkisuutta, olkoonkin sitten vaikka vain Facebookissa julkaistu yksityiskuva ja sen jakoasetukset, ja yksityisyyttä, sitä oikeutta joka meillä kaikilla tulee olla. Rajat ovat häilyviä: onko esimerkiksi yksityisyys toisinaan myös velvollisuus toista ihmistä kohtaan? Olen omasta tahdostani aviomiehetön, luonnonoikuista lapseton ja koiraton, työasioissa salassapitovelvollinen ja ystävien suhteen hyväntahtoinen. Minun oma itsenäinen elämäni, jota ei elä kukaan muu, on valintani mukaan julkista tai yksityistä. Liekö harhaa, ehkä meistä kukaan ei hallitse identiteettiään isoveljen valvoessa ja vihaajien vihatessa, mutta näin olen päättänyt: vaikka en vieläkään bloggaa oikealla nimelläni, kytkennät eivät paljoa taustatutkimusta vaatisi. Tervehdys siis, sinä mahdollinen lukijani joka minut tunnistat, tervetuloa. Ja mikäli et vielä tunnekaan, ole ystävällinen ja ilmoita tulostasi. Sinä et rajoita minun sanojani, mutta tämä on minun tonttini, minun nurkkaukseni virtuaalimaailmasta, ja toivon sinun saapuvan kolinalla.

Olen yrittänyt myös ymmärtää, mitä kuuluu todelliseen maailmaan. En pidä ilmaisusta IRL (in real life), koska virtuaalimaailma on olennainen osa todellista elämääni. Merkityksellisimmät ihmissuhteeni ovat saaneet alkunsa virtuaalimaailmassa. Se tekee mahdolliseksi. Pidän enemmän sanavalinnoista ORL (old real life) ja NRL (new real life), mikäli ero näiden todellisuuksien välillä on tehtävä. Viimeiset kaksi vuotta virutaalielämästäni olen viettänyt pääasiassa englanninkielisessä ympäristössä, joten tullen muksahtamaan fingelskan monttuihin vielä monesti. Olkoot nämä ilmaisut ensimmäiset, joille en laiskuuttani yritä tavoittaa suomenkielistä vastinetta. 

Olen kiinnostunut ajatuksistasi, elämäntarkoituksesta, maailmankaikkeudesta, kaikesta, myös havainnoistasi minuun liittyen, sanojeni kaiusta sinussa ja asioista, joista ei ehkä ORLissa puhuttaisi. Ensisijaisesti olen kuitenkin kiinnostunut itsestäni ja omasta elämästäni. Minä päätän, mitkä ehdotukset, tuomiot, sosiaaliset kaupanteot ja elämänvalinnat minä hyväksyn. Minä päätän voimistani ja ajankäytöstäni, prioriteeteistani, unelmistani ja kanssakäymisistäni. Älä siis ota itseesi, jos jatkan omalla polullani muiden mielipiteistä huolimatta - tai jos otat, minä en kanna sinun mielipahaasi, se on sinun.

Mainittakoon vielä, että olen ensisijaisesti ajatteleva olento, mutta myös minulla on tunteet. Älä oleta tietäväsi, mitä minä tunnen, vaikka kuulet ajatukseni. Kun olen valmis, anna minun kertoa mitä tunnen, jos arvioin sen olennaiseksi. Minä olen myös lihallinen ja sielullinen olento, rationaalinen mutta intuitiivinen, hiljainen kunnes on aika huutaa. Minä olen nainen ja karhu. Minä olen vain ihminen, mutta mahdollisista yhtäläisyyksistämme huolimatta, aion kertoa oman tarinani. Aion kertoa sen uudestaan ja uudestaan.


Kuvan lähde tuntematon.
Otsikon sitaatti:  C. S. Lewis.

19.10.12

The beginning is the most important part of the work

Miltei viisi vuotta sitten aloin kasata blogia nimeltä Ajan Sirpaleet. Puhuin sujuvasti sarkasmia, kun kuvasin blogini olevan temporaalisesta horisontistaan postmodernia angstia kumulatiivisesti konstruoivan urbaanin individualistin desperatiivisen intentionaalinen produktio olla abstrahoimatta eksistenssiaan. En minä näin jälkikäteenkään näe mitään syytä sitä kuvausta muuttaa - paitsi ehkä lisäämällä narsistisen itsereflektion sopivaan kohtaan. Halusin hioa kynnyksen niin matalaksi ja sileäksi, että ei enää olisi yhtäkään tekosyytä olla kirjoittamatta. Ja minä astuin siihen huoneeseen sisään nimellä Alcinoe. Minä kirjoitin. Minä sain seuraa. Minä kirjoitin lisää. Elämä vei, asioita tapahtui, ja minä kirjoitin. Niin oli hyvä.

Olen onnellinen, että tuo huone on ja pysyy sirpaleineen, mutta ovi on lukittu kiinni. Olkoon menneiden arvo siinä, kuka olen tänään: vähemmän vihainen, yhtä leikkimielinen, tarkemmin peiliin katsonut, onnellinen kuin kuusivuotias, itsekkäämpi, itsekeskeisempi, terveempi, kiitollisempi, viisaampi. Vieläkin kirjoitan.

Tunnustan tarpeeni - ei ole vaihtoehtoa. Kuten Jyrki Vainonen asiaa on kuvannut (ja pahoittelen, ettei muistivihkooni tallentunut tarkka sanamuoto), kun jokin sisuksissa on kerran vinksahtanut, ei kirjoittaminen ole enää valintakysymys, se on välttämättömyys. Olen hyväksynyt sen onnellisuuteni ehdoksi. Olen miltei selättänyt myös epäilykseni siitä, miksi minun tapani laittaa sanoja peräkkäin olisi arvokas, kun maailmankirjallisuuden klassikot on jo kirjoitettu. Sodat ja rauhat on tasattu, rakkaudet on kärsitty, kuolemat koettu. Niinä hetkinä kun parjaan itseäni ajatusten varkaaksi ja sanallisen ilmaisun raajarikoksi, tukeudun Juha Hurmeen ajatuksiin: Kukaan ei tarkastele maailmaa tässä ajassa ja paikassa minun näkökulmastani. Minä olen ensimmäinen, merkityksellisin ja vastuullisin tekemään parhaani. 

Olen muodostanut oman mantrani: (Olen nyt. Kirjoitan.) Eikä maailma ole ollut koskaan näin.

Tulen kertomaan lähitulevaisuudessa kuulumisiani tarkemmin siinä järjestyksessä kuin alitajuntani tahtoo. Edelleenkään ei tarkoitukseni ole esittää vain ylilennokasta pohdintaa kylddyyristä, filosofiasta tai ihmismielen ulottuvuuksista. Haluan jakaa jokapäiväiset metsärymistelyni, kotiluolani maalaukset, mukulakivikatujen varjot, pariloidut mikrokuituliinat, vakavaksi vetävät nuotit, herkkuruuat kotikulmilla, avautumiset päivän politiikasta ja kaiken sen, mistä päiväni täyttyvät. Olkoon tämä intuitiivinen ryöpsähtely reviirin hahmottamista ja jalansijojen varmista. Ottaa tovin tunnustella tieni takaisin Blogistaniaan, mutta olenpahan kuitenkin palannut.

Kutsukaa minua Artioksi.


Kuvan lähde tuntematon.
Otsikon lainaus Platonilta.