20.10.12

There are two kinds of people: those who say to God, "Thy will be done," and those to whom God says, "All right, then, have it your way."

Disclaimer:

Seuraat blogiani omalla vastuullasi. Luet tekstini oman ymmärryksesi, kokemustesi ja tulkintojesi siivilöimänä. Minä olen rehellinen, sillä totuudenkaipuuni on loppumaton, mutta on hetkiä jolloin minun tekstini minä ei ole minä; jolloin minun tekstini minä on kokemukseni synnyttämän mielleyhtymän värittämä; jolloin minä kirjoittaa puhdistuakseen ja ollakseen onnellinen, eikä yritäkään ilmaista senhetkistä tunnetilaansa. Vastaavasti tekstini sinä ei aina ole sinä, vaan joku syntymätön, kuolematon, ollut tai oleva. Tee johtopäätöksesi, jos niin tahdot, mutta älä tuomitse minua omista ajatuksistasi.

Olen pohtinut poissaoloni aikana julkisuutta, olkoonkin sitten vaikka vain Facebookissa julkaistu yksityiskuva ja sen jakoasetukset, ja yksityisyyttä, sitä oikeutta joka meillä kaikilla tulee olla. Rajat ovat häilyviä: onko esimerkiksi yksityisyys toisinaan myös velvollisuus toista ihmistä kohtaan? Olen omasta tahdostani aviomiehetön, luonnonoikuista lapseton ja koiraton, työasioissa salassapitovelvollinen ja ystävien suhteen hyväntahtoinen. Minun oma itsenäinen elämäni, jota ei elä kukaan muu, on valintani mukaan julkista tai yksityistä. Liekö harhaa, ehkä meistä kukaan ei hallitse identiteettiään isoveljen valvoessa ja vihaajien vihatessa, mutta näin olen päättänyt: vaikka en vieläkään bloggaa oikealla nimelläni, kytkennät eivät paljoa taustatutkimusta vaatisi. Tervehdys siis, sinä mahdollinen lukijani joka minut tunnistat, tervetuloa. Ja mikäli et vielä tunnekaan, ole ystävällinen ja ilmoita tulostasi. Sinä et rajoita minun sanojani, mutta tämä on minun tonttini, minun nurkkaukseni virtuaalimaailmasta, ja toivon sinun saapuvan kolinalla.

Olen yrittänyt myös ymmärtää, mitä kuuluu todelliseen maailmaan. En pidä ilmaisusta IRL (in real life), koska virtuaalimaailma on olennainen osa todellista elämääni. Merkityksellisimmät ihmissuhteeni ovat saaneet alkunsa virtuaalimaailmassa. Se tekee mahdolliseksi. Pidän enemmän sanavalinnoista ORL (old real life) ja NRL (new real life), mikäli ero näiden todellisuuksien välillä on tehtävä. Viimeiset kaksi vuotta virutaalielämästäni olen viettänyt pääasiassa englanninkielisessä ympäristössä, joten tullen muksahtamaan fingelskan monttuihin vielä monesti. Olkoot nämä ilmaisut ensimmäiset, joille en laiskuuttani yritä tavoittaa suomenkielistä vastinetta. 

Olen kiinnostunut ajatuksistasi, elämäntarkoituksesta, maailmankaikkeudesta, kaikesta, myös havainnoistasi minuun liittyen, sanojeni kaiusta sinussa ja asioista, joista ei ehkä ORLissa puhuttaisi. Ensisijaisesti olen kuitenkin kiinnostunut itsestäni ja omasta elämästäni. Minä päätän, mitkä ehdotukset, tuomiot, sosiaaliset kaupanteot ja elämänvalinnat minä hyväksyn. Minä päätän voimistani ja ajankäytöstäni, prioriteeteistani, unelmistani ja kanssakäymisistäni. Älä siis ota itseesi, jos jatkan omalla polullani muiden mielipiteistä huolimatta - tai jos otat, minä en kanna sinun mielipahaasi, se on sinun.

Mainittakoon vielä, että olen ensisijaisesti ajatteleva olento, mutta myös minulla on tunteet. Älä oleta tietäväsi, mitä minä tunnen, vaikka kuulet ajatukseni. Kun olen valmis, anna minun kertoa mitä tunnen, jos arvioin sen olennaiseksi. Minä olen myös lihallinen ja sielullinen olento, rationaalinen mutta intuitiivinen, hiljainen kunnes on aika huutaa. Minä olen nainen ja karhu. Minä olen vain ihminen, mutta mahdollisista yhtäläisyyksistämme huolimatta, aion kertoa oman tarinani. Aion kertoa sen uudestaan ja uudestaan.


Kuvan lähde tuntematon.
Otsikon sitaatti:  C. S. Lewis.

6 kommenttia:

  1. Olenpa iloinen tästä paluusta. Kieltäsi on nautinto lukea.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tuntuu vielä oudolta tämä paluu, mutta teitä tuttuja on ollut ikävä.

    VastaaPoista
  3. Melko uhkaavaa tuo "omalla vastuulla" -disclaimer. En ole enää elämässä yhtään varma, mistä voisin olla vastuussa.

    Kivaa, että olet taas täällä.

    VastaaPoista
  4. Kivaa on. Mukava että löysit tänne. Jee! :)

    En tarkoittanut tuota kovin yleiseksi kannanotoksi elämänhallinnasta sinänsä, mutta masennuksen jälkeen työkaluksi jäi kovaotteinen rajanveto. Ennen raivosin jälkikäteen, kun maailma sysättiin hartioilleni ja perään suollettiin reaktioita siitä, että elämä tapahtui... ja jotenkin minä hartioineni olin alku, syy ja seuraus. Nyt kajautan sen verran selkeällä volyymilla etukäteen disclaimerit, että kukaan ei erehdy elämään kauttani. Syö muuten paljon vähemmän energiaa.

    En halua fiksata muiden ongelmia, enkä minä jaksa elää suuria tunteita. Ennen kaikkea olen väsynyt olemaan jonkun oletus - nyt kun tiedän, että minut voi ymmärtää ja hyväksyä, minulla ei enää ole kärsivällisyyttä elää normitettujen odotusten mukaisesti ellei se tule luonnostaan.

    Tähän liittyy myös Viidassa jatkuvasti esillä ollut teema, joten aihe ei ole pelkästään henkilökohtaisesti ajankohtainen: kuinka uskollinen kirjoittajan on oltava itselleen ja kuinka huomaavainen (varovainen) muita kohtaan. Ajatusten, kokemusten ja tunteidenkin provosotuminen on joskus vääjäämätön seuraus kirjallisuuden lukemisesta - ja ehkä olennainen osa sanataiteen arvoakin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista