14.2.13

Is all that we see or seem but a dream within a dream?

Useimmiten mieleni matkaa uniin ja alitajunnan valtakuntaan joko pikkuriikkisten solutasojen läpi tai halki linnunratojen. En puhu kielikuvilla, tarkoitan hyvin eläviä ja todentuntuisia kuvia, sellaisia joita kuvataan mikroskoopein tai kaukoputkin. Kun suljen silmäni, roskahaituvat vaeltavat verkkokalvolla. Aivot vielä kuvittelevat valon, näkevät läpikuultavat matomaiset oliot soljumassa tai värisemässä. Joskus ne muodostavat mandalamaisen kennoston, kuusikulmaisen, kahdeksankulmaisen, ensin kaksiulotteisen, sitten kolmiulotteisen. Joskus valomuisto on niin kirkas, että mieleni ponkaisee tähtiin, suhahtelee ohi kuiden ja matalaa hurinaa pitävän mustan tyhjyyden. Tyhjyydessäkin on elämää, valtamerien syvyyksistä nousevien olioiden liikehdintää ja itsevalaisevia muodottomia massoja.

Se matka on minulle mieleen. Kaikki on niin vaimeaa ja silti merkitysellistä, yksinkertaista mutta selkeästi olemassa. Siellä minun mieleni lepää, puolimaailmassa, pehmeämmässä todellisuudessa kuin valvemaailman aistiärsykkeet, rauhallisemmassa todellisuudessa kuin unikenttien odottamattomat rakenteet.

Puolimaailmassa on harvoin ajatuksia. Vain kerran kysyin itseltäni, olenko minä tässä vai tämä minussa.  Ja vastasinkin: olemme me.


Otsikko: Edgar Allan Poe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti